JÄÄLTÄ PEILAUTUVAA VIISAUTTA
Saksassa selviävät sijoitukset. Tätä blogikirjoitusta näppäilleessä en vielä tiedä, minkä maiden liput nousevat salkoon, kun tulevana viikonloppuna pelataan Kölnissä jääkiekon MM-mitaleista.
Sen kuitenkin tiedän, että Suomi on mukana mitalimittelöissä. Leijonat pelasi juuri pelitaktisesti erityisen fiksun ja viiltävän hyvän ottelunsa, kun se hyydytti selvänä suosikkina kaukaloon tulleen USA:n. 2-0 tuloksen maaleista vastasivat Mikko Rantanen ja Joonas Kemppainen, lisäksi Leijonien suuria hahmoja oli nollapelin pelannut maalivahti Harri Säteri, joka keräsi 26 torjuntaa.
… TAKAVUOSILTA JA ESIMERKILLISTÄ
Suomen venyminen tässä pudotuspelivaiheessa saa minut muistamaan seitsemäntoista vuotta sitten koettuja kiekkoilun hurmiohetkiä. Muistatko Sinä kuuluneesi tähän samaan sakkiin? Lienetkö ollut jopa paikan päällä Pietarissa?
Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Venäjän Pietarissa oli alkamassa MM-tason jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin pronssista. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä suuresti harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.
Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeä salpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös maamme laulun ajaksi. Aivan näin kirjaimellisesti en itse tunnusta tehneeni, vaikka muistan joidenkin tuttujeni menetelleen samoin, täällä kotikammareissa. 2-1 voitto oli savolaisittain sitä ”makiata hyvvee”.
… OPIKSI NYKYHETKEEN!
Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:
Teemu sanoi minulle: ”Tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!”
Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme. Hän pelasi joukkueelleen. Veskari ylitti itsensäkin.
Miksi tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä, tätä kyselen toistuvasti itseltäni. Vastaan otsikon lyhyesti.
VÄLITTÄMINEN VAHVISTAA!
Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on silloin aika vaikea pysäyttää. Henkilökohtainen huomaaminen saa ihmeitä aikaiseksi.
Kysyn itseltäni, olenko tänään menetellyt 3K Savon partnerina kuvatun kapteenin tavoin? Mitä Sinä vastaisit tähän samaan, kohti käyvään kysymykseen? – olitpa sitten virallisesti tai muutoin vastuussa yhteisösi yksilöistä.
Timo Juutinen
Partneri